2008 – 2018
Eteerisyys kaakossa aliaksen suojassa.
Scroll ↓
Helmi Sirola syntyi hieman kapinahenkisesti joulukuussa 2008 strippari- ja tangonimigeneraattoreilla. Silloinen työnantajani yritti laittomasti kieltää työtäni kuvittajana, joten otin käyttöön taiteilijanimen, ja työskentelin salaa. Tämä pikainen ratkaisu osoittautui myöhemmin onnenkantamoiseksi, aliaksella työskentely oli tekemisestään epävarmalle hyvä suoja ja mahdollisti herkemmän tyylin. Helmi työskenteli 10 vuotta kestäneen uransa aikana molemmissa kotimaisissa kuvitusagentuureissa, ensin Pekka Agencyn ja myöhemmin Napa Illustrationsin riveissä.
Kuvittajan ura päättyi pinsettiotteen rasitusvammaan Mystery-kirjaa tehdessä, muutenhan varmaan piirtäisin edelleen.
Asiakkuuksia: Yle, Marabou, Kansallismuseo, Tolu, Stockmann, Pirkka-lehti, Long Play, Kauppalehti Optio, Tiede, Image, Olivia, Evita, Costume, Kaksplus.
Yle 2014 / Clinton vs. Trump
Ensimmäinen mainoskeikka kuvittajana.
Sain tämä keikan käytännössä heti, kun olin allekirjoittanut edustussopimuksen Pekka Agencyn kanssa vuoden 2008 lopussa.
Avotakka 2014 / Suomi-design
Image 2013 / ASMR
Cloudberry Lady 2015 / Moonlight Dance
Pirkka 2017 / Lasten liikunta
Optio 2016 / Ilkka Paananen
Rinnalla 2014
Optio 2014 / Mikael Lilius
Long Play 2013 / Pekka Himanen
2014: Image-lehti ja Napa Illustrations Agency lahjoittavat tuoreelle kulttuuriministeri Pia Viitaselle kissataulun. Viitanen vastasi Helsingin Sanomissa arvostavansa erityisesti kissatauluja. ”Helmi Sirola on yksi Suomen parhaista kuvittajista. Hänen Imagelleen tekemä “Kissat leikkivät“ työ on alkujaan kuvitus Miina Supisen tekstiin, mutta toimii hienosti myös tauluna”, Imagen päätoimittaja Heikki Valkama sanoo.
Stockmann 2012 / Beauty Awards
Tämä joululaiskiainen vihreissä kuulissaan on ylivoimaisesti suosituin kuvitukseni.
Pöljäily kunniaan!
Mitä opin?
Helmi Sirola oli väylä herkkyyteen, enkä ilman salanimeä olisi luultavasti tunnistanut tätä. Yrittäjyydestä opin jämäkkyyttä ja vastuunottoa. Hauskuus ja aito tunne myy, eikä sitä kannata pelätä siksi, etteikö voisi samalla tekijänä olla vakavastiotettava tai uskottava. Uskottavuuden metsästäminen on silkkaa ajanhukkaa.